Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2016.

Päivä kuin saduissa

Kuva
Aamulla herään siihen kun Perttu tulee viereeni (nukuin siis Essin sängyssä jälleen kun muualla ei ollut tilaa :D ) "Äiti mä en saa unta" Perttu sanoi. Ollaan tässä vielä hetki jooko" Sanoin unisena. "joo" Herään siihen kun T herättelee meitä, Perttu on nukahtanut mun viereen!!! IKINÄ ei ole niin tapahtunu. Kun Perttu herää kaikki muutkin herää kun meno on niin kovaa... Mutta ei tänä aamuna! Aamu menee ERITTÄIN rauhallisesti siis jo ennen lääkkeen ottoa. Perttu pukee, syö aamupalaa muiden kanssa pesee hampaat ja lähtee kouluun!!! MITÄ!!! Voiko näin mahtavaa edes olla!!?? Tähän on pakko jälleen sanoa, että carpe diem- elä hetkessä. Näitä hetkiä on ollut niin vähän jos ollenkaan. Samaa ei tosin voi sanoa musta :D Erittäin väsynyt mama eiliset mekit vielä naamassa, tukka lakkaa täynnä ja vasta kahvi tippumassa! Niin ihana ja hymyilevä poika !!! <3 Pepillä tänään oli kolmas uimakoulu päivä ja on kyllä niin innoissaan tosta uimisesta :) Jok

Ufoja ja löysäilevä äiti

Kuva
Tänään oli vapaapäivä ja olin ajatellut jo monta päivää, että laitan uuteen uskoon vaatehuoneen sillä periaatteella ettei mitään ylimääräistä moskaa (vaatteita joita en ikinä tule käyttämään). Mutta toisin kävin! Essi kun oli myös vapaapäivällä myös niin kaikki tietysti vaikeutui. Tuli epätoivo kuten monella tulisi tästä kuvasta :D Sain vaatteet tungettua hyllyille, mutta siihen jäi!! Pienen kasan sain jo vaatteita pois mitä en enää käytä (Siis en ole tainnut ikinä käyttää) Mietin mistä löysä olotila johtuu ja arvelin syyn olevan ruokavaliossa ja liikunnan puutteessa. Ravinneköyhä ruoka ja herkuista tullut sokeri hypetys ovat poissa ja siihen reagoi koko kroppa! Tänään tosiaan lopetin herkuttelun ja tein lihasharjoituksiakin, Herkkuja tekee kokoajan mieli (tai siis kokoajan pitäisi syödä jotain!!!). Mutta odotus palkitaan ja viikon jälkeen on jo parempi ja virkeämpi olo :) JOSTAIN SE ON TAAS LÄHDETTÄVÄ!! :D Muksut teki ufoja yksi päivä ja tä

Kun ilma kirkastuu

Kuva
Syy etten ole kirjoittanut pitkään aikaan on masennukseni. Esteet joista ei päässyt enää yli. Kokonaisvaltainen pahaolo joka ei antanut tilaa millekkään muulle... Loputonta itkua ja vajoamista syvemmälle. Se on totta, kun on siellä pohjalla ei voi päästä enää kun ylös. Onneks mulle kävi niin. Terapian ja tilanteen myöntämisen avulla kaikki alkoi valaistua ja tyyntyä. Pahin myrsky oli poissa. Asiat alkoi kiinnostaa ja aloin taas välittää läheisistäni. Kyllä en välittänyt lapsistani, miehestäni tai muista perheenjäsenistäni. Rakastin heitä kovasti, mutta mikään ei jaksanut kinnostaa. Loppuvuoteen mahtuu paljon kuvia, hyviä hetkiä. Mutta onnellinen olen nyt, kun välitän taas miten lapseni päivä on mennyt. Välitän taas siitä kuinka paljon lapset on ollut ulkona. Välitän taas, että mieheni on olemassa ja mun kanssa. Rakastakaa ja välittäkää kaikista ja kaikesta mitä teette<3  Joulu oli ihana! Oma äiti ja pappani olivat meillä viettämässä aattoa ja illalla mentiin T:n perheen