Häkkilintu

Paljon puhutaan erityislasten perheistä, kuinka vaikeaa on tämä elämä.
                                           ......Jokapäivä, taistelet........


Meidän tarinassa ei ole samanlaista lasta vielä löytynyt, ei samaa kokemusta.
Kun lapsi suuttuu niin, että tavarat hajoilee, pieni 3 vuotias katsoo kyyneleet silmissä sohvalta kun lapsi lyö äitiä ja haukkuu huoraksi

Joka päivä sanot ei kun lapsi haluaa tehdä jotain mikä on vaaraksi itselleen tai muille.

Joka päivä taistelet vastaan lasta joka ei enää tunnu omalta vaan vieraalta, isolta, melkein 15 vuotiaalta?

Miksi haistattelet kun pyydän laittamaan pipon päähän, miksi suutut kun kiellän syömästä karkkia, miksi lyöt kun kiellän ottamasta tavaraa toisen kädestä?

Kaikki tämä on "normaalia" perheissä missä on erityislapsi jolla on adhd.

Se mikä tekee meidän tarinasta erilaisen on pelko.
Pelko tulla kotiin, kun kukaan ei ole kotona.
Pelko siitä, että joku on meillä kotona ja odottaa lasta, että voi murhata tämän.
Pelko joka asu pienimmissäkin kaapeissa....

Mikä tämä pelko sitten on?
Sen me vanhempina haluaisimme tietää, mutta usein vika on meissä aikuisissa.
Syytä haetaan yleensä traumatisoivista tapahtumista minkä ymmärrän, mutta kun lapsi pelkään kun me vanhemmat ei olla paikalla.
Ymmärrys on tullut siihen pisteeseen, että lapsessa ei ole vikaa vaan vanhemmissa. Älkää ymmärtäkö väärin, en tarkoita negatiivista "vikaa" vaan, että onko tullut mieleen, että LAPSESSA VOI OIKEASTI OLLA JOTAIN VIKAA?
Ja nyt kerron meidän tarinaa, en yleistä asioita vaan mietin tätä joka päivä.

Tunne on joka päivä kuin skitsofreenikko selittäisi harhojaan lääkäreille ja lääkärit vain nyökyttelevät.

Onko tämä harhaa?
       
       Miksei kukaan usko?

Miksei kukaan tee mitään!!??

Miksi kukaan ei auta kun pelottaa?

Muistan itse lapseni olleeni hieman harhainen ja sen uskon johtuvan hoitamattomasta adhd:stani.
Makasin keskellä yötä vanhempieni sängynalla, koska äitini kuorsaus kuulosti siltä kuin kymmenen bassokaijutinta olisvat olleet päällä.

Onko todellakin niin, että apua saa ne joille on selitys?

En päivääkään, en hetkeäkään ellet olisi tässä, mun kanssa, häkkilintuna.